05.03.2017

Sunnuntaihölkkääjän matka kohti Tukholman maratonia

Hakeminen tähän projektiin oli yhden perjantai-iltapäivän päähänpisto. En ollut ikinä suunnitellut juoksevani maratonia, mutta olin aina toivonut, että oppisin nauttimaan juoksemisesta. Mietin kyllä, että hakeminen tähän projektiin olisi aivan järjetön idea, koska minulta on jäänyt juoksematta puolimaraton, naistenkymppi sekä muut erinäiset hassutkin juoksutapahtumat. Olen kuitenkin urheillut pienestä pitäen, aktiivisesti 4-vuotiaana aloitetusta voimisteluharrastuksesta aina aikuisiälle kilpa-aerobic uran loppumiseen saakka. Ilo ja into urheiluun on säilynyt elämässäni aina. Viime vuosina olen pyrkinyt liikkumaan mahdollisimman monipuolisesti ympäri vuoden, lajeina on kuitenkin painottunut enimmäkseen lihaskunto- ja voimailulajit. Tavoitteellisemman juoksuharrastuksen aloittaminen on ollut sillä listalla, jota on ollut helppo siirtää hamaan tulevaisuuteen. Tähän astiset juoksut olen juossut muiden lajien ohella, mutta en näin tavoitteellisesti kuin nyt.

IMG_8700
Olen luonteeltani ihminen, joka innostuu helposti erilaisista haasteista ja tämä tuntui juuri sopivalta haasteelta, jota en voinut jättää väliin. Idea maratonin juoksemisesta tuntui yhtä loistavalta idealta kuin Island Peak-vuoren valloitus Himalajalla tänä keväänä. Peruskuntoni on hyvä ja uskoin hakiessani projektiin, että pystyn juoksemaan maratonin oikeanlaisella harjoittelulla. Ainoa mieltäni askarruttava asia oli ajan riittävyys. Kuusi kuukautta on loppujen lopuksi lyhyt aika harjoitella itsensä maratonkuntoon.
”Tukholman maraton-projekti” on nyt edennyt puoliväliin. Alkutaival on sujunut omalla kohdallani hyvin ja kroppa on pysynyt vauhdissa mukana. Pientä flunssaa lukuun ottamatta olen ollut terveenä. Haasteellista on ollut oman viikkorutiinin löytäminen juoksuun, johon on mennyt omalta osaltani yllättävän kauan. Myös muiden lajien, kuten kuntosalin ja joogan vähentäminen tuntui aluksi vaikealta, mutta tällä hetkellä juoksumäärien ja vauhdin kasvaessa kroppa tarvitsee enemmän lepoa, enkä ole punttisalia kaivannut.

 

IMG_8703
Yksin juoksu ei riitä. Lepo ja ruoka ovat yhtä keskeisessä asemassa, sen olen huomannut kantapään kautta. Huono tankkaus tai vähäiset yöunet tuntuvat helposti seuraavan päivän treeneissä. Teen yleensä viikkosuunnitelman, jolloin on helpompi aikatauluttaa omat menot, treenit ja syömiset. Parhainta on ollut huomata kuinka oma juoksukunto kasvaa ja omia ennätyksiä pääsee rikkomaan. Pieni henkilökohtainen, onnistumisen tunteita tuonut välietappi oli viime viikolla kevyesti rullannut 18 kilometrin lenkki. Seuraava henkilökohtainen haasteeni on juosta hyvällä fiiliksellä puolimaratonin kilometrit. Tällaiset pienet onnistumiset aloittelijan juoksutreeneissä antavat huimasti motivaatiota vetää lenkkarit jalkaan, vaikka ulkona sataisi räntää vaakatasossa.

 

17036692_10154549307163720_1581374261_o
Pidän tärkeänä sitä, että treenaaminen on kuitenkin hauskaa, sillä kuusi kuukautta on pitkä aika, jos juokseminen ei maistu. Aion nauttia näistä treeneistä, etenkin yhteistreeneistä, itseni voittamisesta ja rääkkäämisestä vielä seuraavan kolmen kuukauden ajan. Maraton ei tule olemaan helppo, mutta ainakin otan kaiken ilon irti matkastani sinne. Yritän olla itselleni armollinen. Joka päivä ei ole hyvä juoksupäivä, eikä juokseminen ole joka kerta herkkua. Tärkeintä on mielestäni yrittää olla onnellinen pienistäkin onnistumista – näin voi kokea onnistumisia useammin.
Maratonin tavoiteaikaa en ole vielä ainakaan itselleni asettanut. Edelleen tavoitteenani on juosta maaliin ja jatkaa juoksuharrastusta hyvillä fiiliksillä myös Tukholman jälkeen.
Tsemppiä treeneihin ja aurinkoista kevättä!
Terveisin, Riikka